7/20 - EOIN COLFER: Artemis Fowl

Eoin Colferin Artemis Fowl on samannimisen sarjan aloitusosa. Kirja kertoo rikkaan ja älykkään irlantilaispoika Artemis Fowlin yrityksestä päästä käsiksi maanalla ihmisten tietämättä elävien keijujen kulta-aarteisiin sekä keijujen yrityksesta torjua Artemiksen juonet.

Artemis Fowl on hauskaa ja kevyttä nykyfantasiaa, josta tuli heti mieleen esimerkiksi Rick Riordanin kirjat, tosin Artemis on vanhempaa materiaalia. Kirja on selkeästi suunnattu ehkä hieman nuoremalle lukijakunnalle, ja ehkä sen takia kirja ei ollut täysin minun mieleeni, vaikkei se ollut huonokaan.

 

Colfer on hyödyntänyt hauskasti irlantilaisia satuolentoja luoden niistä hauskoja ja rosoisia versioita. Henkilöt ovat selkeitä ja heidän kantansa ja puolensa tulivat hyvin esiin, mutta ne ovat hieman liian latteita makuuni. Kirja on lähes jatkuvaa toimintaa ja pallottelua Artemiksen ja keijukansan välillä, mikä oli hauskaa seurattavaa. Ikinä ei tiennyt mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan, tosin kirjalla oli puuduttavatkin hetkensä. Artemiksen perheen taustatarina oli kiinnostava ja sai janoamaan lisää tietoa, ehkä seuraavissa osissa sitten?

Artemis Fowl oli mielestäni keskivertokirja, joka ei onnistunut herättämään minussa suurempia tunteita. Kirjan huumorikaan ei välillä auennut minulle, tai en pitänyt sitä niin hauskana kuin se oli tarkoitettu. Tosin en lähtisi kirjassa mitään muuttamaankaan, sillä se on tyyliltä omalaatuinen ja hyvä ihan sellaisenaan. Ei vaan täysin minun juttuni.

6/20 - STEPHEN KING: Hohto

3. Vertaile kirjaa ja siitä tehtyä elokuvaa/teatteriesitystä/peliä.

 

Stephen King – Hohto

Vaikka perusidea elokuvaversiossa on sama kuin kirjassa, löytyy elokuvasta kuitenkin merkittäviä poikkeuksia kirjaan nähden ja vapauksia on otettu runsaasti. Hohto on Stephen Kingin ehkäpä tunnetuin teos ja Kingin mukaan myötäilee kauhuteemaa. Kirja kertoo Torrancen perheestä, jonka isä Jack saa työpaikan valtavan Overlook-hotellin talvivahtina. Koko perhe matkustaakin talveksi hotelliin ja heidän ollessa siellä eristyksissä lumen keskellä alkaa tapahtua karmeita kun Jackin mieli alkaa horjua ja hotellissa muinoin kuolleet vieraat alkavat tulla esiin, vai alkavatko? Romaani on saanut nimensä perheen viisivuotiaan Danny-pojan kyvystä ”hohtaa”, kuten hotellissa kesäisin työskentelevä kokki Hallorann (joka omaa myös saman kyvyn) sitä nimittää. Hohtamisella tarkoitetaan näkyjen näkemistä, ja Danny voikin esimerkiksi nähdä vilahduksia tulevaisuudesta ja mennestää sekä otta yhteyden muihin, jotka hohtavat.

Elokuvassa kaikki tapahtuvat nopeammin kuin kirjassa, mikä on ymmärrettää, sillä reilu 500 sivun kirjaa on hankala sovittaa kaikkine tapahtumineen parin tunnin elokuvaan. Kirjassa Torrancen perhee asuu hotellissa melko pitkään suurin piirtein normaalin tapaan, vieraillen välillä lähikylässä, ja vasta lumivallien saartaessa hotellin tapahtumat alkavat vyöryä. Kirjassa myös valoitetaan perheen taustoja, kuten Jackin alkoholiongelmaan, rahavaikeuksia ja Dannyn kohtauksia, jotka eivat tule elokuvassa ilmi. Lisäksi elokuvasata saa sellaisen käsityksen, että Jack oli jo aluksi seinähullu tai sekoaa yhdessä silmänräpäyksessä, vaikka kirjassa hänen mielensä järkkyy pala palalta.

Muita vapauksia elokuvassa ovat muun muassa Dannyn mielikuvistushahmo Tony sekä kokki Hallorannin kohtalo. Elokuvassa Tony kuvataan ”pienenä poikana, joka asuu Dannyn suussa” ja jota Danny esittää vikisevällä äänellä heiluttaen etusormeaa puheen tahdissa. Kirjassa Tony oli taas Dannyn näkemä poika, joka ilmestyi Dannylle ennen näkyjä/näytti hänelle niitä. Overlook-hotellin kokki Dick Hallorann taas saa elokuvassa raaemman kohtalon saaden surmansa Jackin kädestä saapuessa Dannyn kutsusta hotellille auttamaan. Kirjassa Hallorann vain loukkaantuu ja auttaa lopussa Dannya ja hänen äitiään Wendya pakenemaan, paeten myös heidän mukanaan.

Elokuvan loppu poikkeaakin radikaalisti kirjasta, muunkin kuin Hallorannin kohtalon osalta. Jack Torrance saa kirjassa lopulta surmansa hotellin painekattilan räjähdyksen yhteyssä, jolloin myös hotelli syttyy palamaan. Elokuvassa Jackin kuolema tapahtuu hotellin puutarhan labyrintissä, jonne hän jahtasi poikaansa Dannya. Dannyn onnistuttua huijamaan isäänsä ja päästyään äitinsä luo, Jack jää labyrinttiin ja paleltuu kuoliaaksi. Kirjan epilogia, jossa esitetään kuinka Wendy, Danny ja Hallorann ovat topineet hotellin tapahtumista ei elokuvan poikkeuksien mukaisesti esitetä elokuvaversiossa.

 

Teemaltaan elokuva onnistuu pysymään lähes kirjan tasolla, mutta yksittäisten tapahtumien ja juonen kannalta se eroaa huomattavasti.

5/20 - JANE AUSTEN: Ylpeys ja ennakkoluulo

Miten tämä tehtävien tekeminen aina jää, tämänkin kirjan sain luettua jo aikoja sitten ja kolme muuta kirjaa jonossa... Tässä kuitenkin tehtävä 1 eli arvostelu:

Jane Austenin klassikoromaani Ylpeys ja ennakkoluulo onnistui täyttämään odotukseni. Kirja kertoo Bennetin perheestä, johon vanhempien lisäksi kuuluvat viisi tytärtä. Kirjassa keskitytään eniten toisiksi vanhimman tyttären, Elizabethin ja ylhäisen herran Darcyn rakkaustarinaan. Elizabeth ja herra Darcy päätyvät lopulta yhteen monien mutkien kautta.

Pidin kovasti kirjan kepeästä ja romanntisesta tunnelmassa. Tarinasta suorastaan hehkui vanha aika, sen asenteet ja tavat, vaikka samalla siitä oli luettavissa näiden kritisointia. Jokainen hahmo erottui edukseen, vaikka suosikiksi nousivatkin pääpari Elizabeth ja herra Darcy. Hahmojen ihmisuhteita ja varsinkin toisiinsa suhtautumisen muuttumista oli kiinnostava seurata kirjan mittaan. Tarina oli parhaillimmaan aivan alussa sekä lopussa, romaanin keskivaiheilla tapahtumat olivat hieman yksitoikkoisempi. Viimeiset sata sivua kuitenkin tuli luettua innolla ja malttamatta laitttaa kiraa syrjään. Kielen puolesta sai nauttia kauniista vanhahtavasta kielestä, joka ei kuitenkaan ollut vaikealukuista, itse asiassa helpompaan kuin saman tyylisen Humisevan harjun (Emily Brontë). Kaiken kaikkiaan kirja oli taas yksi loistava lukukokemus. Kirjan lukemista suosittelen tietysti.

 

Elizabeth ja herra Darcy vuoden 2005 elokuvaversiosta.

 

4/20 - PETE TOWNSHEND: Kuka olen?

Sainpas vihdoinkin tämänkin tehtyä, kirjahan tuli siis luettua jo yli kuukausi sitten ja hyvä ja otteessaanpitävä kirja olikin :))

Tehtävä 16: Oma tehtävä eli kerro mitä uutta opit elämäkerran henkilöstä kirjan myötä

Pete Townshend on rockyhtye The Whon kitaristi, lautelunkirjottaja ja joskus myös laulaja. Hän on myös luonut soolouraa ja toiminut muissa projekteissa, joista luin ensimmäistä kertaa tästä kirjasta.

Aina lukiessani elämäkertaa tuntuu siltä kuin lukusin fiktiivistä romaania ja mielestäni on hauska lukea tällä tavalla. Nyt kun kyseessä oli omaelämäkerta, mielikuva vahvistui. Townshendin ääni oli vahvasti esillä koko teoksessa ja hän antoi tulevista tapahtumista usein viittauksia mitkä muistuvat mieleen kirjan edetessä ja mainittujen kohtien ilmestyessä.

Townshend on thenyt kovan työn omaelämäkertansa kanssa ja se näkyy. Kirjassa käy ilmi, että ajatus kirjasta syntyi jo hänen ollessa parikymppinen, jo ennen hänen tunnetuksi tuloaan. Kirjan parissa Townshend kertoi työskennelleen jo 90-luvulta asti, apunaan hän lienee käyttäneen muisti- jä päiväkirjojaan.

Päätin lukea kirjan, koska en ollut aikaisemmin perehtynyt (musiikin kuuntelua lukuun ottamatta) The Whon tarinaan tai sen jäseniin. Lisäksi en ollut ennen lukenut elämäkertaa ja halusin perustietoja bändistä mahdollisimman luetettavasta lähteestä.

Ennen kirjaa minulla oli mielikuva Townshendista uranuurtajana ja sellaisena henkilönä, joka on aina etsimässä uusia keinoja ansaita lisää rahaa. Pidin häntä myös hieman rahanahneena, mikä osoittautui vääräksi, selvisihän kirjasta, että hän ei paljona välittänyt kun jokua anasti häneltä 30 000 puntaa!

Kirjasta selvisi myös, miten hitaasti Pete ja The Who saavuttivat suosionsa, ja itse asiassa minulle ei käynyt edes selväksi missä vaiheessa he olivat sen huipulla. Olin myös yllättynyt siitä, miten moninaisista asioista Townshend kirjoitti laulujaan ja kuinka paljon ne lopulta sisältävät viittauksia omaan elämäänsä.

Olin saanut käsityksen, että Pete olisi ollut hyvin läheinen bänditovereidensa kautta. Oletus piti osin paikkansa, mutta hän kuitenkin näytti ottaneen etäisyyttä heistä enemmän kuin olin olettanut. Esimerkiksi laulaja Roger Daltreyn kanssa olin kuvitellut hänen olevan hyvin läheinen, vaikka varsinkin suurimman menestyksen aikana heidän välinsä olivat viileähköt.

Kiinnostava asia, mikä minulle valkeni kirjan myötä, oli se, että Townshend tuntui rakastuvan mahdottoman moneen naiseen joihin törmäsi kiertueilla, studiossa ja projektiensa parissa (vaikka olikin naimisissa, tosin salasuhteet rock-tähdillä ovat varsin yleisiä). Teki mieli välillä pyöritellä silmiä kun taas uusi hemaiseva nainen ilmestyi kuvioihin ja Townshend kertoi kuinka palavasti rakastui häneen. Joko Townshend tuntee kovin voimakkaasti tai sitten pitää rakkautta yksinkertaisempana asiana kuin minä.

Minulle jäi kirjan jälkeen positiivinen mielikuva Pete Townshendista. Hän oli aina kiinnostunut vähäosaisten auttamisesta epäitsekkäällä ja aidolla tavalla. Hän piti huolta ja välitti perheenjäsenistään, vaikkeivät kaikki aina olleet kohdelleet häntä oikeudenmukaisesti. Hän auttoi basistinsa John Entwistlen taloudellisista vaikeuksista 90-luvulla (John oli elänyt The Whon jälkeen lähinnä myymällä soittimiaan yksi kerraallan). Hän puhui aina lämpimästi poismenneistä ystävistään, vaikka he olivat aiheuttaneet myös hankaluuksia hänelle (esimerksiksi manageri Kit Lambert ja rumpali Keith Moon). Pete kertoi mielipiteensa suoraan, mutta ei syylistynyt ihmisten haukkumiseen. Hän paljasti rohkeasti omat heikkoutensa ja kertoi häpeilemättä huonoista hetkistään, mitä monimutkaiseen ja hankalaan elämään mahtui lukuisia.

 

 

Tässä vielä yksi lempikappaleistani The Wholta:

 

 

3/20 - SALLA SIMUKKA: Toisalla/Jäljellä

Näiden kahden kirjan tehtävä on jäänyt tekemettä, nyt sain sen aikaiseksi. Kirjat Toisaalla on kirjan Jäljellä jatko-osa ja teen kirjoista yhteisen tehtävän, eli tehtävä 1, kirja-arvostelu.

Salla Simukan kirjat Jäljellä ja Toisaalla kertovat osittain saman tarinan eri näkökulmasta. Kirjat täydentävät toisiaan ja Toisaalla vastaa kysymyksiin mitä Jäljellä herätti. Kirjat sijoittuvat lähitulevaisuuteen, jossa opetusjärjestelmä on muuttunut ja jokaisella ihmisellä on oma taitoalueensa, jonka mukaan heidät on luokiteltu oppiryhmiin. Jäljellä kerrotaan 15-vuotiaan Emmin näkökulmasta. Emmi ei ole löytänyt alueettaan ja on yhä vain Potentiaali, mikä masentaa häntä. Emmi tuntee muutenkin itsensä näkymättömästi ja hän päättää karata saadakseen huomiota. Kun Emmi palaa takaisin, ovat kaikki maailman ihmset kadonneet, tai siltä ainakin vaikuuttaa.

Toisaalla ei ole varsinaisesti suora jatko-osa, mutta ei sitä voi periaatteessa kutsua itsenäiseksikään. Se kuitenkin kertoo osittain Jäljellä-kirjan tapahtumat ja niiden taustaa 17-vuotiaan Samuelin näkökulmasta, jolla on osavastuu ihmisten katoamisesta.

Kirjat olivat helppolukuisia, mutta kiinnostavia. Ensimmäistä osaa lukiessani oli hauska miettiä teorioita ihmisten katoamiselle ja toisessa osassa paljastunut syy olikin yllättävä eikä käynyt mielessäni ollenkaan. Toista osaa oli mukavampi lukea, sillä pidin enemmän Samuelista hahmona, Emmi jäi ehkä hieman etäiseksi ja vaisuks, toisaalta se taisi olla hahmon ideakin. Ajatusleikki ihmisten katoamisesta on mielenkiintoinen ja kirja toteutti skenaarion tyydyttävästi, vaikka olisin ehkä kaivannut monimuotoisempaa juonta. Toisaalta aiheesta on ehkä vaikea kirjoittaa maata mullistavaa seikkailua.

Lukukokemuksena kirjat olivat hyviä, mutta eivät mitenkään mullistavia. Kirjailijan teksti on kaunista ja pidin erityisesti vanhoihin satuihin viittamisesa, mitkä toivat kirjaan syvyyttä.

2/20 EMILY BRONTË: Humiseva harju III

Viimeinen osa lukupäiväkirjaa, mikä tarkoittaa että olen vihdoinkin saanut Humisevan harjun luettua.

Noin kirjan puolivälissä tapahtui ehkä kirjan suurin juonenkäänne, elikkä yksi kirjan päähenkilöistä, Catherine, kuoli synnyttäessään tytärtään, jolle annettiin myöhemmin sama nimi kuin äidillään. Tästä eteenpäin Catherinen nuorempi (Cathy) nuosi ehkäpä suurimpaan osaan kirjassa. Cathyn elämää sekoittivat isän sairaus kuin omalaatuinen serkku (Heathcliffin ja Cathyn tädin poika) Linton.

Vaikka pidinkin kirjasta oikein paljon, en saanut aikaiseksi luettua sitä kovinkaan nopeasti. Joskus kirja tuntui junnaavan paikoillaan ja toistavan samoja asioita, varsinkin loppua kohti ja kirjan lopetus oli melko vaisu, tosin yllättävä. Yllätyin varskin siitä että ´loppu oli näennäisesti onnellinen, vaikka olin olettanut toista.

Minua jäi myös hämmentämään kumman Catherinen tarina tässä kirjassa olikaan sitten se "päätarina". Tytär ainakin muistutti äitiään luonteensa puolesta ja teki asioita oman päänsä mukaan. Välillä tuntui että kirjailija oli luonuyt vain heti uuden Catherinen vanhan tilalle. Heathcliffin poika Linton oli sentään isäänsä verrattuna erilaisempi, vaikka alkoi loppua kohden jakaa samoja piirteitä tämän kanssa.

Ihmissuhteet olivat kirjan keskiössä ja kaikenlaista ihmissuhdesotkua periaatteessa kahden perheen välille mahtuikin. Kirjasta huomasi hyvin miten avioliiton idea on muuttunut tähän päivään mennessä, esimerkiksi Catherine meni naimisiin Edgarin kanssa vain koska hän oli varakkaampi kuin Heathcliff, jota Catherine paljasti todellisuudessa rakastavansa. Kirja antaa myös ymmärtää, että on hyväksyttävää mennä naimisiin oman serkkunsa kanssa mikä ei tietenkään nykyaikana sopisi.

2/20 EMILY BRONTË: Humiseva harju II

Selväää, olen nyt vasta saanut aikaiseksi kirjoitta lukupäiväkirjan toisen osan :DD

Kirjassa olen tällä hetkellä noin puolevassa välissä ja tarina on kunnolla vauhdissa. Vaikka kirjan alussa vihjailtiikin hieman mihin tapahtumat johtavat (ja juonen ohella vilahteleva kehyskertomus myös), minulla ei silti ole aavistukaan miten kirja tulee päättymään ja hyvä niin.

Minua harmittaa, että en ole ehtinyt lukea kirjaa nopeammalla tahdilla vaikka se onkin pitänyt hyvin otteensa ja nautin sen lukemisesta. Jotenkin en vain saa nielaistua sitä muutamalla istunnolla niin kuin minulla hyvin usein mieleisten kirjojen kanssa käy. Ehkä on vain hyvä, että pystyn pohtimaan kirjaa hitaamman temmon avulla.

Nautin erityisesti kirjan omalaatuisesta tunnelmasta ja hyvin rakennetuista henkilöhahmoista. Kirjan kertojan, Earnshawin ja myöhemmin Lintonin perheen palvelijan, ääni on hyvin selkeästi kirjassa näkyvillä. Tapahtumia, joita kertoja ei näe/kuule, ei myöskään löydy kirjasta joten kerronta on hyvin rajattua.

Toivon saavani tämän kirjan luettua tämän viikon aikana. Postaan luultavasti luettuani kirjan vielä viimeisiä pohdintoja :))

2/20 EMILY BRONTË: Humiseva harju I

Humisevasta harjusta suoritan tehtävä numero 13 "Pidä lukupäiväkirjaa omassa blogissasi. Tee vähintään 3 omaa postausta."

Humiseva harju on Emily Brontën ainoaksi jäänyt romaani, joka kertoo Heathcliffin ja Catherinen monimutkaisen rakkaustarinan. Kirja on julkaistu alkuperäisesti vuonna 1847.

---

Aloitin kirjan lukemisen eilen illalla ja etenin silloin tarinassa periaattessa sen alkupisteeseen. Tarina alkaa herra Lockwoodin vieraillessa vuokraisäntänsä herra Heathcliffin luona. Lockwood viettää yön Heathcliffin talossa ja näkee unta, jossa Catherine-niminen nainen pyrkii taloon sisään. Myöhemmin palattuaan kotiin Lockwood pyytää palvelijaansa kertomaan Heathcliffin tarinan. Etenin eilen pisteeseen, jossa Heathcliffin tarina oli siis vasta alkamassa.

Aluksi oli vaikeaa päästä vanhan kielen tuntumaan, varsinkin kun olin lukenut tätä kirjaa ennen juuri suomalaista nuortenkirjallisuutta joka onkin tämän kirjan kieleen verrattuna hyvin erilaista. Pian kuitenkin totuin ihanaan vanhaan tunnelmaa ja kirja tuntui imaisevan mennessään, varsinkin kun tänään pääsin lukemaan "varsinaista tarinaa". Minulle selvisi muun muassa, että Heathcliff on Earnshawin perheen ottolapsi, jonka perheen isä toi mukanaan Liverpoolin vierailultaan. Catherine on Earnshawin perhee oikukas tytär.

Kirjasta hehkuu oman aikansa kirjallisuuden tyypillisiä piirteitä, vaikka se tuntuu olevan rohkeampi kuin aikaisemmin lukemani tuon ajan kirjat.

Tällä hetkellä tarinassa päähenkilöt ovat vielä lapsia, joten en ole ehtinyt vielä kovinkaan pitkälle. Luen kuitenkin kirjaa varmasti tänään eteenpäin ja päivitän tänne sitten huomenna lisää pohdintoja (vaikken kyllä tässä postauksessa ehtinyt vielä pohtimaan kovinkaan syvällisiä...)

1/20 RICK RIORDAN: Athenen merkki

Ensimmäinen kirja takana, itse asiassa jo aikoja sitten, mutta nyt sain aikaiseksi sitten tehdä tehtävän tästä kirjasta...

Elikkä kyseessä on yhden lempikirjailijoistani, Rick Riordanin, kirja Athenen merkki. Athenen merkki on on Olympoksen sankarit -kirjasarjan hiljattain ilmestynyt kolmas osa. Olympoksen sankarit on itsenäinen jatko-osa -sarja Riordanin mainetta niittäneelle Percy Jackson -sarjalle. Kirjasarjassa seurataan kreikkalaisten ja roomalaisten jumalien kuolevaisen jälkikasvun seikkailuja, tietysti nykyaikaan päivitettynä.

Athenen merkissä keskeisessä osassa ovat seitsemän eri jumalten jälkeläistä, jotka lähtevät etsimään kuoleman ovea. Heistä hyvin keskeisessä osassa on viisauden jumalatar Athenen tytär Annabeth, joka lähtee seuraamaan Athenen merkkiä löytääkseen äitinsä kadonneen patsaan.



Päätin tehdä tähän kirjaan liittyen tehtävän numero 6 eli "Tee jostakin kirjan henkilöstä fiktiivinen henkilöhaastattelu." Mielestäni lähes jokaisesta kirjan henkilöstä olisi saanut aikaan mielenkiintoisesn haastattelun, mutta päätin kuitenkin valita kohteeksi lempihahmoni Leo Valdez. Leo on sepäntaidon ja tulen jumala Hefaistoksen poika.



Miten puolijumalan elämä eroaa tavallisesta elämästä?

Puolijumalan elämä on paljon vaarallisempaa kuin tavallisen ihmisen. Te normaalit ihmiset olette tottuneet elämään rauhassa ilman että jokin muinainen hirviö yrittää jatkuvasti saada teidät hengiltä. Meidän puolijumalia tulee olla jatkuvasti varuillamme. Myös vanhempien kanssa kommunikoiminen on varmasti teillä helpompaa. Toisaalta puolijumaluus tuo myös paljon etuja, kuten erilaisia maagisia kykyjä joista on tiukan paikan tulle valtavasti hyötyä. Esimerkisi minulla on kyky hallita tulta ja ystäväni Jason pystyy kutsumaan taivaalta salamoita, koska hän ylijumala Zeuksen poika. Mutta toisinaan me puolijumalanuoretkin voimme viettää ihan tavallista nuorten elämään, näitä hetkiä vaan
kun on harvoin...


Millainen on suhteesi muihin sankareihin?

Tulen toimeen jokaisen heidän kanssa, tosin on kummallista, koska joudon matkaamaan kolmen pariskunnan mukana ja toisinaan tunnenkin oloni yksinäiseksi. Parhaita ystäviäni ovat Jason ja Piper, sillä olen kokenut jo aikaisemmin heidän kanssaan suuren seikkailun pelastaessamme jumalatar Heran. Frankin kanssa meillä tuppaa mennä asioissa välillä sukset ristiin, sillä olemme niin erilaisia persoonia, mutta toisaalta uhrautuisin hänen puolestaan siinä missä muidenkin.


Millainen on suhteesi isääsi?

Olen itse asiassa puhunut isälleni vain kerran ja siitäkin on vain kuukausia. Se on kuitenkin normaalia puolijumalille ja olen kuullut tapauksista joissa jumailainen vanhempi ei ole ottanut yhtetyttä lapseensa kertaakaan elämänsä aikana. Suhde isääni on kuitenkin vakaa ja ainakin toivon etten ole millään tavalla suututtanut häntä. Tiedän hänen olevan tukenani, vaikkei hän olekaa fyysisesti läsnä.


Miten koet olevasi hyödyksi etsintäretkellänne?

Isäni ansiosta olen nero kaiken tekniikan kanssa, joten jokainen ongelma sillä saralla ratkeaa aina minun toimestani. Lisäksi tulenhallintakyvystäni on suurta hyötyä tietyissä tilanteissa.


Mitkä ovat vahvat ja heikot puolesi?

Vahvoja puoliani ovat tekniikkavelhous ja tulenhallinta. Lisäksi osaan tiukemmissakin tilanteissa ottaa hieman rennommin kuin muut ja vitsailla. Heikoiksi puoliksi voin sanoa itsetuntoni; välillä tuntuu ettei minusta ole mihinkään suurjumalten jälkeläisten, Percyn ja Jasonin, rinnalla.


Pelottaako sinua koskaan?

Myönnään, pelottaa useinkin. Tiedän kuitenkin, että niin kauan kuin olen ystävieni kanssa aihe pelkoon on pienempi. Lisäksi tiedän isäni uskovan minun selviytyvän.


Mikä on unelmasi?

Maailma ilman hirviöitä tekisi ainakin minun ja puolijumalaystävieni elämän moninkertaisesti helpommaksi. Lisäksi haluaisin kovasti löytää oman tyttöystävän.


Oletko tyytyväinen elämääsi?

Aina löytyy jotain parannettavaa. Tällä hetkellä elämäni on kuitenkin paljon miellyttävämpi kuin ennen, jolloin reissasin vain koulukodista toiseen. Ajoittain koen yksinäisyydenpuuskia tuntiessani, että vain ärsytän ystäviäni, mutta ystäväni Hazel on vakuuttanut asian olevan toisin. Voin sanoa olevani tällä hetkellä varsin tyytyväinen elämääni.

---

Noniin nyt on ensimmäinen tehtävä takana :DD Haastattelu oli yllättävän vaikea tehdä, sillä en oikein saanut hahmon äänestä kiinni. Olen varma että alati hassutteleva Leo ei vastaisi kysymyksiin tuossa muodossa.. :DD Mutta uskon onnistuneeni tuomaan hahmon ajatuksia ihan mukavasti esiin..

Minä + lukeminen

Hei,

ajattelin kirjoitella vihdoinkin tänne jotakin, vaikka lukudiplomiin en vielä varsinaisesti ole kirjoja lukenut, vaikka lukemisiani olenkin suunnitellut innokkaasti. Sivupalkkiin olin joskus listannut jonkin verran kirjoja joita tahtoisin sisältää diplomiin, mutta lista tuntuu vaihtuvan jatkuvasti enkä ole varma puolistakaan kirjoista... pitäisi varmaan pian laittaa tuokin asia järjestykseen. Olen kuitenkin varma siitä, että aion lukea ainakin Pete Townshendin omaelämäkerran Kuka olen? ja odotakin että kyseinen kirja vapautuisi kirjastosta...

Kirjoja on tässä pienen elämäni aikana tullut luettua erittäin suuri ja vino pino, tosin matalampi kuin haluaisin. Lukemiani kirjoja löytyy Goodreads ja Rising Shadow -profiileistani (tosin en ole varma olenko muistanut merkitä niihin kaikkia). Luen ERITTÄIN fantasiapainotteisesti, tosin nykyään minua on alkanut enemmän kiinnostaa science fiction. Luen myös kauhua, hirtoriallisia romaaneja sekä muusikkojen/bändien elämäkertoja.

Jos tästä lähtisin sitten muodostamaan listaa kirjoista, jotka voisin lukea, elikkä:

Kotimainen nykyproosa:

Salla Simukka: Jäljellä + Toisaalla
Siiri Enoranta: Painajaisten lintukoto

Ulkomainen nykyproosa:

Rick Riordan: Atehenen merkki
Dan Brown: Da Vinci -koodi
Eoin Colfer: Artemis Fowl
Stephen King: Hohto

Klassikot:

Emily Brontë: Humiseva harju
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Tove Jansson:  Muumipappa ja meri

Tietokirjat:
(elämäkerrat laskettiin kai tietokirjoiksi..)

Pete Townshend: Kuka olen?


Minulle saa suositella oikein mieluusti kirjoja ja suosittelen itsekin jos kysytte :))

Testaus

testipostaus :))