Tehtävä 16: Oma tehtävä eli kerro mitä uutta opit elämäkerran henkilöstä kirjan myötä
Pete Townshend on rockyhtye The Whon
kitaristi, lautelunkirjottaja ja joskus myös laulaja. Hän on myös luonut
soolouraa ja toiminut muissa projekteissa, joista luin ensimmäistä kertaa tästä
kirjasta.
Aina lukiessani elämäkertaa tuntuu
siltä kuin lukusin fiktiivistä romaania ja mielestäni on hauska lukea tällä
tavalla. Nyt kun kyseessä oli omaelämäkerta, mielikuva vahvistui. Townshendin
ääni oli vahvasti esillä koko teoksessa ja hän antoi tulevista tapahtumista
usein viittauksia mitkä muistuvat mieleen kirjan edetessä ja mainittujen
kohtien ilmestyessä.
Townshend on thenyt kovan työn
omaelämäkertansa kanssa ja se näkyy. Kirjassa käy ilmi, että ajatus kirjasta
syntyi jo hänen ollessa parikymppinen, jo ennen hänen tunnetuksi tuloaan.
Kirjan parissa Townshend kertoi työskennelleen jo 90-luvulta asti, apunaan hän
lienee käyttäneen muisti- jä päiväkirjojaan.
Päätin lukea kirjan, koska en ollut
aikaisemmin perehtynyt (musiikin kuuntelua lukuun ottamatta) The Whon tarinaan
tai sen jäseniin. Lisäksi en ollut ennen lukenut elämäkertaa ja halusin
perustietoja bändistä mahdollisimman luetettavasta lähteestä.
Ennen kirjaa minulla oli mielikuva
Townshendista uranuurtajana ja sellaisena henkilönä, joka on aina etsimässä
uusia keinoja ansaita lisää rahaa. Pidin häntä myös hieman rahanahneena, mikä
osoittautui vääräksi, selvisihän kirjasta, että hän ei paljona välittänyt kun
jokua anasti häneltä 30 000 puntaa!
Kirjasta selvisi myös, miten
hitaasti Pete ja The Who saavuttivat suosionsa, ja itse asiassa minulle ei
käynyt edes selväksi missä vaiheessa he olivat sen huipulla. Olin myös yllättynyt
siitä, miten moninaisista asioista Townshend kirjoitti laulujaan ja kuinka paljon
ne lopulta sisältävät viittauksia omaan elämäänsä.
Olin saanut käsityksen, että Pete
olisi ollut hyvin läheinen bänditovereidensa kautta. Oletus piti osin paikkansa,
mutta hän kuitenkin näytti ottaneen etäisyyttä heistä enemmän kuin olin
olettanut. Esimerkiksi laulaja Roger Daltreyn kanssa olin kuvitellut hänen olevan
hyvin läheinen, vaikka varsinkin suurimman menestyksen aikana heidän välinsä
olivat viileähköt.
Kiinnostava asia, mikä minulle
valkeni kirjan myötä, oli se, että Townshend tuntui rakastuvan mahdottoman
moneen naiseen joihin törmäsi kiertueilla, studiossa ja projektiensa parissa
(vaikka olikin naimisissa, tosin salasuhteet rock-tähdillä ovat varsin
yleisiä). Teki mieli välillä pyöritellä silmiä kun taas uusi hemaiseva nainen
ilmestyi kuvioihin ja Townshend kertoi kuinka palavasti rakastui häneen. Joko
Townshend tuntee kovin voimakkaasti tai sitten pitää rakkautta yksinkertaisempana
asiana kuin minä.
Minulle jäi kirjan jälkeen
positiivinen mielikuva Pete Townshendista. Hän oli aina kiinnostunut vähäosaisten
auttamisesta epäitsekkäällä ja aidolla tavalla. Hän piti huolta ja välitti
perheenjäsenistään, vaikkeivät kaikki aina olleet kohdelleet häntä
oikeudenmukaisesti. Hän auttoi basistinsa John Entwistlen taloudellisista
vaikeuksista 90-luvulla (John oli elänyt The Whon jälkeen lähinnä myymällä
soittimiaan yksi kerraallan). Hän puhui aina lämpimästi poismenneistä
ystävistään, vaikka he olivat aiheuttaneet myös hankaluuksia hänelle (esimerksiksi
manageri Kit Lambert ja rumpali Keith Moon). Pete kertoi mielipiteensa suoraan,
mutta ei syylistynyt ihmisten haukkumiseen. Hän paljasti rohkeasti omat
heikkoutensa ja kertoi häpeilemättä huonoista hetkistään, mitä monimutkaiseen
ja hankalaan elämään mahtui lukuisia.
Tässä vielä yksi lempikappaleistani The Wholta:
