Viimeinen osa lukupäiväkirjaa, mikä tarkoittaa että olen vihdoinkin saanut Humisevan harjun luettua.
Noin kirjan puolivälissä tapahtui ehkä kirjan suurin juonenkäänne, elikkä yksi kirjan päähenkilöistä, Catherine, kuoli synnyttäessään tytärtään, jolle annettiin myöhemmin sama nimi kuin äidillään. Tästä eteenpäin Catherinen nuorempi (Cathy) nuosi ehkäpä suurimpaan osaan kirjassa. Cathyn elämää sekoittivat isän sairaus kuin omalaatuinen serkku (Heathcliffin ja Cathyn tädin poika) Linton.
Vaikka pidinkin kirjasta oikein paljon, en saanut aikaiseksi luettua sitä kovinkaan nopeasti. Joskus kirja tuntui junnaavan paikoillaan ja toistavan samoja asioita, varsinkin loppua kohti ja kirjan lopetus oli melko vaisu, tosin yllättävä. Yllätyin varskin siitä että ´loppu oli näennäisesti onnellinen, vaikka olin olettanut toista.
Minua jäi myös hämmentämään kumman Catherinen tarina tässä kirjassa olikaan sitten se "päätarina". Tytär ainakin muistutti äitiään luonteensa puolesta ja teki asioita oman päänsä mukaan. Välillä tuntui että kirjailija oli luonuyt vain heti uuden Catherinen vanhan tilalle. Heathcliffin poika Linton oli sentään isäänsä verrattuna erilaisempi, vaikka alkoi loppua kohden jakaa samoja piirteitä tämän kanssa.
Ihmissuhteet olivat kirjan keskiössä ja kaikenlaista ihmissuhdesotkua periaatteessa kahden perheen välille mahtuikin. Kirjasta huomasi hyvin miten avioliiton idea on muuttunut tähän päivään mennessä, esimerkiksi Catherine meni naimisiin Edgarin kanssa vain koska hän oli varakkaampi kuin Heathcliff, jota Catherine paljasti todellisuudessa rakastavansa. Kirja antaa myös ymmärtää, että on hyväksyttävää mennä naimisiin oman serkkunsa kanssa mikä ei tietenkään nykyaikana sopisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti