19/20 - F. SCOTT FITZGERALD: Kultahattu

Tehtävä 1 - Arvostelu

 

 

Kultahattu (englanninkielinen alkuteos ”The Great Gatsby”, ”Mahtava Gatsby”) on amerikkalaisen kirjailijan F. Scott Fitzgeraldin tunnetuin romaani, jota voidaan myös pitää klassikkona. Kirja sijoittuu 1920-luvun huolettomaan jazz-aikaan ja sen kertoja on noin 30-vuotias Nick Carraway, joka muuttaa Long Islandille West Eggiin alueelle. Naapuriksen Carraway saa arvoituksellisen herra Gatsbyn, joka järjestää usein riehakkaita juhlia, joissa näyttää itse loistavan poissaoloaan. Carraway tutustuu ensimmäisissä juhlissaan mieheen, joka paljastuu pian itse herra Gatsbyksi. Myöhemmin heistä tulee jonkinsortin ystäviä ja he viettävät aikaa erityisesti Nickin serkun Daisyn, tämän aviomiehen ja ystävättären kanssa. Selviää, että Gatsby ja Daisy ovat aikoinaan olleet rakastavaisia eivätkä Gatsbyn tunteet ole vieläkään viilenneet. Kirjassa kuvataan ihmissuhteiden kehittymistä ja raotetaan pikkuhiljaa Gatsbyn arvoituksellista maailmaa.

 Kultahattu on mielenkiintoinen teos, joka onnistuu pitämään otteessaan ja antaa loistavan kuvan 20-luvun hengestä. Sen hahmot ovat hienovaraisesti rakennettuja, joista jokainen erottuu erikseen. Mieleeni jäi erityisesti Daisyn ystävä Jordan jonka sutkautuksille nauroin aina ääneen. Teksti on sujuvasti kirjoitettua – helppolukuista siihen nähden että kyseessä on hieman vanhempi kirja, mutta siihen on keskityttävä että saa kaiken irti. Kirjassa symbolismi tulee esiin upeasti, esimerkiksi kuvatessaan valoa jonka Gatsby näkee lahden toisella puolella ja jota kohti kurottaa, mikä symboloi hänen yrityksiään päästä takaisin Daisyn suosioon, tuloksitta. Ehkä juuri hienovaraisen symbolismin takia kirja on suosittu teos luetettavaksi erityisesti Amerikan kouluissa.

Kirjan juoni eteni tasaisesti, ikään kuin rauhallisen utuisissa tunnelmissa ja sen maailmaan oli helppo uppoutua kiireisenkin arjen keskellä. Loppuhuipennoksen tienoilla kirja kiihtyi, tapahtumat vyöryivät ja sitten taas rauhoittuivat. On vaikea uskoa, että näinkin pieni kirja (hieman yli 200 sivua lukemassani uudessa pokkaripainoksessa) pitää sisällään niin paljon tapahtumia, ajatuksia ja symboliikkaa – tuntumatta yhtään liian tiiviltä paketilta. Pitkästä aikaa lukemani kirja, joka ei tuntunut kuitenkaan loppuvan kesken, vaikka lopetus jäikin mietityttämään. Tartuin kirjaan suurin odotuksin, ja olen iloinen ettei se pettänyt niitä. Suosittelen kaikkia lukemaan tämän.

 

 

 

Vuoden 2013 elokuva traileri:

 

 

 

18/20 - L. M. MONTGOMERY: Hedelmätarhan Kilmeny

Tein runotehtävän tästä kirjasta romanttisen tunnelman takia :))


En keksinyt runolle nimeä, mutta tässä se on:


Syvällä hedelmätarhassa
piilossa
tyttö ja viulu
ja sen soitto sinne houkutteli
vieraan merkittävän

Oliko se rakkautta
ensisilmäyksellä?
kohtalonpeliä,
ovelaa
vai pelkkää sattumaa

Sanat omat oli
joku tytöltä jo
kauan aikaa sitten
riistänyt
mutta ei elämäniloa

Päivät kuluivat
ja hän palasi
ilta illan jälkeen
kuuntelemaan viulunsoittoa
istumaan tähtitaivaan alle

Ja sitten -
kaikki muuttui
eikä ollut vain tuuria
että ensimmäisiä sanoja
olivat minä rakastan sinua

17/20 - LAURA JACKSON: Freddie Mercury - elämäkerta

Tehtävä 1 - arvostelu

 

Freddie Mercury on siis uraauurtaneen Queen-yhtyeen (yksi suosikkibändeistäni) laulaja ja toisinaan myös kosketinsoittaja. Hän myös kirjoitti ison osan Queenin hiteistä. Freddie oli biseksuaali, ajalla joilloin se ei ollut kaikkein helpointa. Hän kuoli 90-luvun alussa AIDSin aiheuttamaan keuhkokuumeeseen. Tämä Laura Jacksonin elämäkerta valoittaa Freddien monitasoista persoonaa.

Kirja on lyhyin elämäkerta, jonka olen lukenut. Yleensä olen tottunut siihen, että elämäkerrat ovat ainakin 500 sivun jättiläisiä. Tässä tapauksessa kirja kattoi kuitenkin niukasti alle 300 sivua. Freddien tarina etenikin nopeasti, esimerkiksi lapsuus sivuutettiin vain yhdessä luvussa.

Jackson keskittyikin elämäntahtumien sijasta enemmän kuvaamaan Freddien identiteettiä, kamppailua seksuaalisuuden kanssa sekä ristiriitaa rohkean lavapersoonan ja ujon yksityishenkilön välillä. Jäin kaipaamaan kuitenkin selvitystä Freddien ja muiden bändijäsenten väliseen ystävyyteen. On aina kiinnostavaa lukea minkälaiset suhteet bändijäsenillä oli toisiinsa. Kirjassa kuitenkin painotettiin enemmän pohtimaan Freddien elämän kahta tosirakkautta, Mary Austinia ja Jim Huttonia, joihin perehtyminen vastasi kyllä moniin kysymyksiini kiitettävällä tasolla. Jackson kuvasi Freddien sairastumista hyvin koskettavasti ja kuoleman kohdalla nousi pala kurkkuun.

Ehkä tässä tapauksessa oli hyvä, että elämkerta oli tiivistetympi kuin lajin yleiset edustajat ja keskittyi selkeästi tiettyyn teemaan henkilön elämästä. Freddien tapaukseen se sopi ihan hyvin, vaikka joitain kaipaamiani selvennyksiä jäi puuttumaan. Tai ehkä niihin ei ollut ollut mahdollista löytää tietoa, kenties.

16/20 - IAN FLEMING: Casino Royale

Tehtävä 1 – arvostelu

 

Ihan vain mielenkiinnosta päädyin lukemaan Ian Flemingin ensimmäisen James Bond –kirjan, Casino Royalen. Olen nähnyt kirjaan löyhästi perustuvan elokuvan, mutta kirja ja elokuva eroavat toisistaan niin rajusti, etten nähnyt järkeä tehdä tässä tapauksessa elokuvavertailutehtävää. Päädyin lopulta perinteiseen (ja taas lyhyeen) arvosteluun, kun en muuta tehtävää tähän kirjaan keksinyt.

Kirja oli täynnä tapahtumaa – onhan kyseessä agenttiseikkailu, mutta jotenkin en vain tuntunut saavan siitä otetta. Tapahtumat ikään kuin valuivat ohitseni kahlatessani sivuja eteenpäin. Kirja oli mielestäni sekava, mutta ehkä, kun kyseessä on esikoisteos, tyyliä ja rytmiä vielä haettiin.

Lukukokemusta voisi sanoa mielenkiintoiseksi. Tässä pomppasin kyllä rajusti mukavuusalueeni ulkopuolelle, yleensä tämmöiset jutut toimivat lähinnä elokuvina. Hyvät ja pahat sulautuivat epämääräiseksi mössöksi eivätkä hahmot, itse Bondia ja naisagentti Vesper Lyndia lukuun ottamatta, jääneet erityisesti mieleeni. Loppupuolella kirja muutti tyyliään yllättäen ja muuttui lähes romanttiseksi, mitä en osannut lainkaan odottaa. Loppuraitkaisuja tuli luettua silmät suurina ja sitten kirja olikin ohi, 164 sivun lyhyydessään.

Ehkä vähäinen kiinnostukseni tähän kirjallisuuslajiin on syypäänä tai jokin muu, mutta en oikein osaa muodostaa Casino Royalesta selkeää mielipidettä. Siinä oli elementtejä, joista en pitänyt mutta myös jotain hyvääkin. Uskon kuitenkin pysyväni James Bondin suhteen lähinnä valkokankaan puolella, sillä agenttiryminä ammentaa tunnelman visuaaliselta puolelta. Kirjan sivuilla täpärät tilanteet eivät sytkähdyttäneet. Lopun yllättävyys kuitenkin iso plussa.

13-15 - AIKAMATKUSTUKSESTA

Luin kolme kirjaa, jotka käsittelevät aikamatkustusta ja päätin tehdä niistä yhteisen tehtävän 4b, vertaile jotakin samaa teema eri kirjoissa, tosin yksin tällä kertaa J

 

Kirjat ovat:

 

Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo

Diana Gabaldon: Muukalainen
Kerstin Gier: Rubiininpuna

 

Kirjojen tarinat eroavat toisistaan melko paljon, mutta yksi asia on kaikissa kirjoissa läsnä tavalla tai toisella, rakkaus. Kaikista eniten romantiikan ympärillä pyöritään Aikamatkustajan vaimossa, joka kertoo aikamatkustusgeenin omaavan Henryn sekä hänen vaimonsa Claren tarinana. Aikamatkustajan vaimo on pitkästä aikaa omaperäisimpiä kirjoja joita olen lukenut ja aikamatkustus on toteutettu siinä hyvinkin realistisesti (jos näin voi aiheesta sanoa) ja keksittyen erityisesti sen ongelmiin. Kirja on hyvin uskottava ja soveltaa hyvin aikamatkustuksen todelliseen maailmaan, jossa se on sairauden kaltainen ongelma.

Myös Muukailainen kehittyy rakkausromaaniksi. Yli 800-sivuisessa tiiliskivessä riittää tapahtumaa. Tässä kirjassa ollaan aluksi vuodessa 1945 Skotlannissa, josta sairaanhoitaja Claire päätyy maagisen kivikehän kautta 1700-luvulle, keskelle klaanikamppailuja ja noitavainoja. Muukalaisessa pääosassa ei niinkään ole itse aikamatkustus, vaan Clairen sopeutuminen menneeseen Skotlantiin ja puhkeava romanssi nuoren ja komean Jamien kanssa. Kirja on täynnä pakomatkoja, tulisia tunteita ja väkivaltaa – samalla se antaa herkullisen kuvan menneysyyden Skotlannista. Kirja ei kuitenkaan koukuttanut.

Rubiininpuna poikkeaa edellisistä kirjoista ensinnäkin pituuden (noin 300 sivun luokkaa) ja kohderyhmän kohdalla. Rubiininpuna on kevyehkö nuortenkirja joka kertoo englantilaisesta aikamatkaajasuvun jäsenestä, Gwendolynista, joka havaitsee ilmentävänsä aikamatkustusgeeniä tehdessään vahingossa lyhyen matkan menneeseen. Rubiininpunassa ärsyttää lapsekaampi teksti mutta idea kirjassa on sinänsä mielenkiintoinen, nimittäin aikamatkustus ei ole spontaania kuten Aikamatkustajan vaimossa, vaan sitä voi hallita eräänlaisen laitteiston avulla. Matkustusta mutkistavat myös tarkat säännöt. Rakkautta tässä kirjassa on hippunen, mutta se pääsenee pääosaan kirjan jatko-osissa, sillä Rubiininpuna on tavalliseen nuortenkirjatyyppiin trilogian aloitusosa.

Näiden kirjojen jälkeen yllätyin siitä, miten monilla tavoilla aikamatkustusta voi kuvata. Itseäni kiinnostaa tämä aihe, ehkä koska menneet ajat viehättävät ja haluan nähdä miten tietyt ongelmat kirjailija on ratkaissut. Lähtevätkö esimerkiksi vaatteet mukaan menneeseen (tai tulevaan) tempautuessa? Eivät lähde, ainakaan Aikamatkustajan vaimon mukaan, ja Henry joutuukin turvautumaan varkauteen etsiessään itselleen päällepantavaa matkojensa ajaksi. Rubiininpunassa sen sijaan aikamatkustajat puetaan huolella aikalaisvaatteisiin ennen kuin heidät lähetetään tiettyyn vuoteen. Rubiininpunassa ei voi matkustaa tulevaisuuteen, sillä ”tulevaisuus ei ole vielä tapahtunut”. Aikamatkustajan vaimossa tämä on mahdollista, tosin tulevaisuusmatkat ovat harvinaisempia eikä Henry teekään niitä kuin muutaman.