Tässä olisi kirjaan Muumipappa ja meri jonkinlainen epilogi:
Muumimamma oli lopulta tyytyväinen,
että he pääsisivät lähtemään kotiin.
Elämä saarella oli ollut oma
seikkailunsa ja tietysti hän oli siitä nauttinutkin, mutta kotona kaikki oli
helpompaa ja ruusutkin viihtyisivät siellä paremmin. Muumimamma kaipasi jo vanhaa
puutarhaansa.
He jättivät hyvästinsä kalastajalle,
tai eihän hän enää mikään kalastaja ollut, vaan majakanvartija. He lupasivat
tulla vielä joskus tervehtimään vartijaa, jos hän vaikka sattuisi tuntemaan
olonsa yksinäiseksi, mutta hän vakuutti, ettei se olisi tarpeen. Ainahan
olisivat merihevoset, Muumipeikko oli muistuttanut, ja majakanvartija oli
urahtanut epämääräisesti. Hän oli erakko sielultaan.
Pikku Myy kirmaili vielä ympäri
saarta muiden lastatessa vähäisiä tavaroitaan veneeseen. Muumipeikko
harmitteli, ettei hänellä ollut kauniin hopeisena välkehtivää merihevosenkenkää
tuliaisena Niiskuneidille, mutta sievä näkinkenkä saisi kelvata. Muumipappa
tarkisti vielä kerran kalaverkot, mutta saalista ei ollut tarttunut. Ei se
haitannut, mitäpä he olisivat kaloilla lähdön hetkellä tehneet. Majakanvartija
kalastaisi mieluummin ruokansa itse.
Lähdön aika koitti ja majakanvartija
auttoi heitä työntämään veneen vesille. Muumipeikko ja Pikku Myy heiluttivat
hyvästinsä saarelle niin kauan, kunnes se oli enää pienen pieni piste
horisontissa.
Pian päästäisiin takaisin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti