8/20 - SIIRI ENORANTA: Painajaisten lintukoto

Tästä tehtävä 1, eli arvostelu:

 

Painajaisten lintukoto oli minulle posiitivinen yllätys, varsinkin kun yleensä en ole kovasti suomalaisisita kirjoista innostunut. Siiri Enoranta oli kuitenkin onnistunut kirjoittamaan kauniin ja omaperäisen tarinan, joka oli jännitävä, kiinnostava ja haikea – sekä ennen kaikkea viihdyttävä.

Kirja on fantasiaa ja kertoo pojasta nimeltä Lunni, joka on jossain todellisuuden ja epätodellisuuden rajalla, sekä hänen matkastaan korjaamassa aiheuttamiaan virheitä konetyttö T23:n (myöhemmin Tui) rinnalla. Kirjasta voi tulkita sen tapahtuvan kuvitteelisessa maassa ja menneisyydessä. Enorannan kieli on kaunista ja kuvailevaa, ja hän ikään kuin maalaa sanoilla.

Aluksi kirja ei ihan heti temmannut mukaansa, mutta kun Lunnin seikkailu pääsi vauhtiin ja hän tapasi T23:n, kirjaa ei tehnyt mieli laskea käsistään ja loppuratkaisua sekä hahmojen kohtalon selviämistä alkoi odottaa innolla. Kirjassa oli todella kiinnostavat ja toisistaan selkeästi erottuvat hahmot, joista ei kerrottu paljoa, muttei liikaakaan. Lukijalle annettiin mahdollisuus tehdä omia päätelmiä, esimerkiksi taikurien Palila ja Tek suhteesta. Päähenkilö Lunnille oli helppo antaa sympatiaa ja T23 oli ehkä hahmoista kiinnostavin, varsinkin hänen kamppailunsa inhimillisyytensä puolesta ja halu tuntea jotain oli koskettavaa.

Loppuratkaisussa kirjan langat solmiutuivat yhteen ja kirja paljastui nerokkaasti rakennutuksi. Loppu oli näennäisesti onnellinen, mutta herätti vielä kysymyksiä ja haikeutta.

Kirjassa on mielestäni todella kaunis kansi.